Kuluttajia pommitetaan päivässä tuhansilla markkinointiviesteillä, jotka pääsevät yhä harvemmin alitajunnan läpi. Yhä useammin tuntuu, ettemme kuluttajina pysty enää pakenemaan tätä tsunamia mihinkään. Sama pätee myös autourheilun maailmassa, jossa katsojat eivät kohta näe itse kuskia kaikenlaisten mainostarrojen keskeltä.
Kummeli Stories -elokuvan Pohjola Ralli -sketsi tiivisti autourheilussa mainostamisen yhteen keskusteluun kartturin ja kuskin välillä:“Et kai sä nyt ilmaseks näitä mainoksia antanu laittaa?” ”En. Kyllä mä niistä maksoin.”Sketsin Saab oli mainosten peittämänä ja elokuvan nähneet muistavat varmasti, kuinka menopeli muistutti enemmän värikästä tilkkutäkkiä kuin insinöörien taidonnäytettä. Sama pätee Formula 1 -autoihin, joiden ajaminen mainosten takia tuntuu hieman hölmöltä. Katsojat pällistelevät varikkomiesten haalareista kuskin kypärään ja hanskoihin asti erilaisia mainoksia, joita he eivät välttämättä muista tulevaisuudessa tietoisesti.Markkinointi perustuu juuri alitajunnan stimulointiin impulsiivisilla viesteillä, joita vahvistetaan audiovisuaalisesti tuutin täydeltä. Vaikka emme tietoisesti huomaakaan Räikkösen ajaman Ferrarin kyljessä olevaa mainosta, alitajuntamme rekisteröi mainoksen lähettämän tiedon. Täten mahdollinen ostopäätös tulevaisuudessa helpottuu kuluttajan tuntiessa tuotteen turvalliseksi ilman konkreettista kokemustakin.Joka tapauksessa autourheilun mainokset pilaavat insinöörien taideteokset tarroilla, joilla katsojan huomio viedään itse autosta muualle. Olisikin erittäin mielenkiintoista nähdä, mikäli yrityksen investointi mainoksiin tuottaa rahallisesti nettohyötyä. Toisaalta markkinointi perustuu peliteoriaan: Jos yksi yritys mainostaa, täytyy toistenkin seurata perässä.